Puheenjohtajamme Masa Niemen (salane akentti) kirjoittamat pakinat, jotka on julkaistu Turku Liikkeellä lehdessä vuosina 2005 - 2007

2/2005 , 3/2005 ,
1/2006 , 2/2006 , 3/2006 ,
1/2007 , 2/2007 , 3/2007

Lopussa myös uusia julkaisemattomia juttuja                

JUTTU LIIKUNNA SUURLÄHETTILÄIST.

Julkaistu Turku Liikkeelle lehdessä 2/2005

Mun on kait tarkotus kerto teil kaikil, mite nää suurlähettilät oikke pärjäävä täsä, mitä nykyäs sanota nii kauniist projektiks.
Nämä kaks lautakunnajäsent Pekka ja Betoni meni hulluksissas luppama, et heirä kunto-ohjelmaas saa julkisest oikke lehren sivuil kommentoira.
Kevääl poja punnitti ja mitatti. Siin sitä joutus vaaka ja mittanauha venymä ihan äärirajoillens, sen jälkke pojat sai vuorotelle kehu kui kovi urheilijoit he oikke ova.
Ja oliva he kyll, Pekka oli harrastanu (joskus nuaruures) simmosi tosi raskai lajei, ku autosuunnistus ja keilailu. Betoni sitävastoi oli pelannu jääkiakkoo  sillo Kekkose aikoihi. Poja valla liikuttus melkei kyynelii asti omist suarituksistas, mutt ei kauaa vetistel auttanu, oli tartuttava nopiast asiaa.
Ensteks he häipyivä jokiranna suunta pitämä palveri. Ne ova oikke tärkeit kaikis projekteis.
Sitt oliki vuaros kesä ja peruskunno rakentaminen.
Pekka alotti se simmottos vähä varovaisest korkeenpaikaleirill omall mökill, tuol Kakskerras, enste lenkkeille ja saunoe.
Hän sanos ett kyl kaikist lenkeist paras oli sittenki kunno Kamppinki varsinki väkevä Aura-sinapi kanss.
Saunomise yhteyres Pekka harjotteli uimist meriveres, tai oikemi hän kastautu, ku kerra luannonvoimakki oli häne urheiluharrastustas vasta.
Viime syksy tulva ku oli vieny häne laituris ja uimaraput.
Betoni sitä vastoi oli paljo salaperäsempi tän kuntokaure suhte, hän lähti jonneki piilo harjottelema. Vähä hän alko rajust tämä jutu ja oli ensimmäiseks menny kylmiltäs painima ja kyll se jokane ymmärtä ettei kippeil kylkiluil paljo harjotella, nii hänenki kuntoilus on ollu enempi latautumist syksy koitoksi ja on hän omie sanojens muka pikkase levännykki.
Sitä misä hän paini ja ketä vasta, hän ei ol herrasmiähen suastunu kertoma. Niinku en määkä kerro kenellekä, ett mää hävisi moukariheitoss yhrel, tai oikestas usiammalleki naisel toissa kesän tuall Urkkapuistos.
Pekka otti tosa heinäkuu lopul uure alu ja lähti Pori Kirjuriluarol parantama hapeottokykyäs maavallikatsomo, ku oli kuulemma menny jatkuvast ihan hapoill siäl mökil, ku allvariis joutus ravama jääkaapi ja sohva väli.
Hyvi se Pori leiri toimi, Pekka oli konserti jälke niin puhelias et. Et kyll happi tuntus kulkeva valla hyvi.
Nyt me jäärä orottama syksy ja kummottos poja oikke pärjäävä ja saaraaks heirä kunto ylös ja paino alas, vai jourutaaks täsä syksy mitta toteama, ett olis sitteki pitäny kesäll ottaa tiukempi ote ton kunno suhte, meina meirä kaikkie.

Liikunna suurlähettiläät tosi toimis.

Julkaistu Turku Liikkeelle lehdessä 3/2005

Suvise kuntoharjottelu jälke siirrytti tosi toimi Vasaramäen koulull. Meit oli siäll toistkymment miäs ja toine mokoma oli luvannu tulla muka myähemmi. Pukuhuanees syntys heti piän suukopu siit, ett kuka oli erellisee Turku liikkeel lehte kirjottanu simmose raporti. Pekka ja Betoni uhkaili, et jos he joskus saa selvill kuka simmossii kehta kirjotta, nii siit ei hyvä sill kirjottajal seura.
Me puetti urheiluvarusteet pääl ja kiivetti henkästymät kymmene rappust ylös sali ja tapaama meirä ohjaja Pekkola Toni.
Ensteks Toni otti nimet ja numerot paperill. Se sanos ettei tarvita lähiomaise nime ku me aloteta hyvi varovast.
Nii me alotettiinki, me pelattii ensteks simmost salipänty, vaikk meirä osalt se vaikutti ennemmi herrasmiäste sählylt. Siin lajis ei haitanu Betoni kipiät kylkiluut, eikä Peka keske jääny peruskuntokausi. Pojat oliva iha ylivoimasi pistenikkarei, mink vois anta vinkiks simmosill seuroill ku tartte hyvi maalitekijöit.
Seuraavalla kerrall päätetti häpästä ittemme oike julkisest, me lährettii ulos sauvakävelyl, siin oli Varamäe ihmise ihmeisäs ku parikymment raskassarjalaist Pekka etunenäs mennä viuhtos pitki jalkakäytävi. Vastantulevat oike pysähtysivät kunnioituksest kattoma ja antova kovasti kannustust, et stemppiä vaan pojat kyll se siit. 
Sen verra me opitti siit ihmiste silmis ravaamisest, et seuraaval kerral me menti Impivaara mettä kävelemä, mutt ei se mittä auttanu, sin tuli rarioreportteriki mikrofoneines haastattelema meit.
Aino valopilkku sill matkall oli se ett me tavatti ”ihanaiset”, jokka oli veryttelemäs siin uimahalli nurmikoll.
Sitt Toni keksis et meist kaikist pitä tehrä ketteri ja kimmosi ja me alotetti simmone kuntopiiri, paras kohta siin oli Betoni miälest se ku sai otta alkuasennoks selimakuu. Nyt tuli paikall valokuvaja ja kaikk innostu tekemä liikkei nii et paikat oli kipiän mont päivä. Pekka kyll epäili et se kuvaaja oli joku Toni kaveri, eikä sen kameras ollu edes filmi, mutt sill tavall se sai äijät tekemä kaikk liikkeet kunnoll.
Tottkai ku Pekka ja Betoni seura aikatans niin me menti uimahalli vesijuaksema, Vuore Suski anto meill asiantunteva opetust, mut laitosmiähet ei tykänny ku me kaikk kakskymment miäs menti yhtaika altase, niin tulvaha sin kellari tuli. Sitä ei olis millä uskonu kui raskast se vesijuaksu voi oll ja kui uires voi tull hiki, mutt kyll me jälkeepäi lauteill olti tyytyväisi.
Sitt nämä ”suurlähettilät” sai uuren irea raskaan keppijumpa jälkee, et meijät pitä punnita vaakal ja kaikkie on laihrutettava maaliskuuhu mennes kymme rosentti, tai ainaski muutama kilo. Eikä me kunno miähi oltas jollei me oltas lyöty veto asiast. Semmoset jotka ei saa kilojas varisema joutu ostama viinipullo simmosel joka on tavotteesee päässy, niin pia sitä ollaa taas alkuperäses kilpailupainos.
Viel enne tämä vuode joulujuhli meill tule lääkäri paasaama terveis elämätavoist ja ravintoterapeutti kertoma salaisuure kui isoki miäs pysyy salatil henkis. Betoni oli tiätävinäs et kyll härkäki elää pelkästäs ruahol, mut me ei uskottu.
Saas nährä kui äijitte täsä käy, mut joka tapaukses me olla päätetty jatka tätä rääkkii Peka ja Betoni johrol viäl ens vuorenkin pualel.
Nii ja se painolasku kilpailuki täyty viäl ratkast.

 Salane akentti Niämen Masa

 Liikunna suurlähettiläät jatkaa tositoimis.

 Julkaistu Turku Liikkeelle lehdessä 1/2006

Kiireise joulutauo jälkee Raskassarja kokoontus jällee Peka ja Betoni johrol ja Pekkola Toni hyväs opastukses Vasaramäe koulul. Heti alkus huomatti et joukko oli tullu mont uutta vatsa, eiku naamaa. Ja mont vanha tuttuuki jatko liikunna vaikial saral ja viäl oikee ilosel ilmeel.
Toni miälest vanhakki treenaajat oli sen verta levänneet joulu aikan et me alotettii taas varovast tämä liikkumine nimehuurol ja henkilötieroil omaisi varten.
Sit seuraavaks torettii et liikuntarojektimme saama laaja huamion johrost, televisioki oli kiinnostunu meist ja he halusiva tulla kuvaama meit simmosee terveys- ja raittiusohjelma Akuutti.
Betoni epäili et ne tarttee meit varottavaks esimerkiks, mutta Pekka sanos et luultavast me päästä loppukevennykseks.
Simmose ajatukse ryhmä tyrmäs koht mahrottomana. Pekka sanos et oli mite oli nii joka tapaukses hän o Sallas hiihtämäs kuvauspäivän, minkä hän myähemmi toristiki iha valokuval, siin oli laru varres kohtalaise iso kuappa viissatametrii majotuspaikast ja kaikk uskoiva et Pekka oli hiihtäny ainaski kilometri, ku piti häne takas päästä .
Televisios esiintymise jälkee Betoni ja Pekka orkanisois ylimääräse sauvakävely Impivaara, mihin he ei tietenkä itte osallistuneet yhteiskunnallisii velvotteihi veroten.
Mutt kyll he heti oliva paikall ku Vuaren Suski veti vesijuoksun ja he tunkiva iha eturivi.
Sitt meill järjestettii simmone spinnik pyöräily yhrel kuntosalil, nuar tyttö joka ohjas meit sanos et me veretää simmone tosi löysä lenkki. Mää lopeti ku tuli kolmas ylämäki ja välill ei ollu ku tasamaat, eikä yhtä alamäkee.
Kaike kaikkiaa täyty vaa toreta et kova laji oli seki spinninki, Betoninki se herkisti valla runolliseks.
Jos olisi ohkane ku heinä,
nii mää menisi läpi seinä,
mut ku oon paksu ku hauki,
niin mää pyyrän et, OVI AUKI.
Me muut epäilti et happivajaus aivois aiheutti ton runosuone puhkeamise ja kai se Betoni o nyt täst lähi raskaansarjan Taapermanni.
Seuraavaks me jouruttii kylmä totuuren etee, meill tuli paasaamaa simmone terveystohtori tualt Paavo Nurmi keskuksest. Tämä tohtori Heinone sanos, et hän tiivistää tämä asia, mitä enemmä syät sen enemmä lihot, mitä vähemmä syät sen enemmä laihrut. Siin ei ol mitää oikotiät onne, ei auta vaik kui ostais rannerenkait ja ihmelaastareit ja tapletei, tai simmosii laihrutus housui.
Sit me mentii taas tuttuu ja turvallisee jumppasali kuntopiiri ja me huamattii semmone asia, ettei Toni kellos ol mittää patterei, hän vaan kattos koska Pekka ja Betoni oli tarpeeks punasii naamaltas, sit hän anto vaihro.
Me jatketaa tiukast kohti kesää ja rantakaut ja yhteisen lausumana me ilmotetaa kaikil että tänä kesänä on pyykkilautamaha pois muarist ja tilal on tiukka pesupallo.

Salane akentti Niämen Masa

Liikunna suurlähettiläät Pekka ja Betoni kesälaitumil.

  Julkaistu Turku Liikkeelle lehdessä 3/2006

Valitettavast meirä täyty heti aluks kerto et liikunna suurlähettiläire ja raskaasarja laihrutuskilpailust ei tullu yhtikäs mittää.
Pekal, hän ku kilpailu järjesti, sattus simmone taktine kömmährys, et ensiks kaikk punnitti jälke jumppatunni vähis vaatteis ja jälkimmäine punnitus oli ulkovaatteis soutukeskukse laituril hiilihytraattitankkaukse jälke. Kilpailu tulokses tuli et kaikk hävisivä, mut syksyl me yritetä uuresta.
Osaottajie keskute levis kyl simmone huhu et yks olisis laihtunu huamattavast, mut miäst ei punnitukses näkyny niin asia jäi varmistamat.
Punnitukse jälke joutus raskassarja viäl kerra ponnistelema voimittes äärirajoil, Pekkola Toni oli jo aika päivä keksiny et kausi lopetetaa kirkkovenesoutu. Se oliki hyvä et se siihe loppus, muute olis loppunu miähet, oli se severra raskast, Pekka totes uraka päätteeks.
Betoni kommentois, et mitä varte piti heti simmoses tuules soutaa Kaarinaa saak, olis yksintei sourettu Hankoo saak ku kerra vauhti soutamises päästi.
Tähä kohta Pekka halus huamauttaa et kuka souti ja kuka ei.
Ensimmäise kysymykse oikia vastaus o hän itte ja toise oikia vastaus o Betoni ja allekirjottanu.
Mää koiti täsä yhten ehton urella pojilt et mite he aikova kuntoas hoitaa tuleva kesätauo aikan. Betoni tuli henkilökohtasest mull kertoma, ett Suames o käytös simmone systeemi, ett vuas alka ain tammikuust ja kuukauret ova ain joka vuas samas järjestykses, helmi, maalis ja simmottos.
Betoni mukkaa tänäki vuan pääs taas suvi silti kaik yllättämä ja häne o pakko pittä kesäloma.  Sen hän aikos pitä levo merkeis. Iha vaa päivä kerrallas.
Hän alotta viiko ain maanantais ja sitt ne päivä mene samas järjestykses viikko toises jälke. Mää vähä epäili et hän piruilee mull, mutt hän kiisti asia jyrkäst.
Pekka taas oli sopinu kaikk korkeapaikaleirit ja muut. Hän oli valinnu sopiva paika ja tapahtuma simmoses jokamiähe tapahtumakalenterist. Sil taval hän sai kaik mahtuma oma kalenteriis sopivi välei.
Suurimma osa kesäst hän aiko silti viettä kauneurestas kuuluisas Turu saaristos ja tänä kesän hän sauvakävelee paljo, saunomise ja rillaamise välill.
Pekka sanos kanss et hän kaipa jo nyt syksy ja raskaasarja alku, ku se o hänes nii mukava voitta kaikis pallopeleis allekirjottanu.
Totta se onki, Pekal ja Betoni o erityise hyvä pallosilmä. Oli allekirjottaneelki yhres matsis simmone ja ku yks raskassarjalaine, vahinkos tiätty, ampus se sählypallo suaraa mun silmä.
Pekka lohrutti ettei se pal mun taitojan heikentäny vaik en nähny sen jälke ku toisel silmäl, yht huano se mun pelamisen kuulemma oli.
Betoni soitti ja kysys millai mää määrittelisi optimisti ja pessimisti.
Mää en tuntenu kumpaaka.
Betoni sanos et pessimistil o aina maanantai ja marraskuu, mut optimistil o ain perjantai ehto, viire viiko loma alkamas ja enne näkemättömä hiano kesäsään vallites.
Ei toho sitt paljo ollu lisäämist.
Poja lähettivä kaikill likunnallise terveise ja pyysivä myäs sanoma et viäl mahtu joukko lisä isoi miähi ja asias voi kysy tualt liikuntapalvelukeskuksest.

 Salane akentti Niämen Masa

Liikunna suurlähettiläät Pekka ja Betoni reenaa taas.

   Julkaistu Turku Liikkeelle lehdessä 1/2007

Tosi kaunii ja lämpimä suve jälke me alotetti taas reenaamine raskaas sarjas.
Torettii heti alkuu et kaikk oliva kesäaikan säilyttäne entiset mittas, tosi joku oli vähän runsastunukki, mut kaik oliva ruskettune oikke nätist.
Uusi miähi oli taas ilmaantunu mukkaa, he olivat lehrest lukenu ja televisost kattone, et jos tommesekki ku me olla pysty liikkuma, nii heki voi kyl sit ryhmä liitty.
Me ei poikatten kanss tiäretty ett kehuks ne meit vai piruiliks ne vaa.
Pekka ja Betoni etunenäs kehusiva kauhiast mitä oliva kuntos ette kesäl tehnet.
Betoni kumminki väitti et oli saanu kehumisiki vaimolt kunno suhte.  Kun hän oli tullu kotti jostai raupainto laiturist niin vaimo oli viel seuraaval viikol kehunu, et olit sää sillo kottii tulles kauhias kunnos.
Pekka oli sitävasto erenny kesä ihan suunnitelmatte mukaa. Kosk häne metooreis o levo merkitys suuri, hän oli tätä ohjet kanss tarkast nourattanu.
Betoni halus heti ensimmäiseks palkita munt siit et mul o varmaa koko porukast kehittynei lihaksisto, ei koko ropas mut tosa leua tienoos. Betoni mukka mul puhe suju koko aja, vaik ajatus kui pätkis.
Paraski sanoja, ku me olti toisel kerral Ruissalos sauvakävelyl, niin hän jättäytys heti jälkijoukkoihi verukkeel et jos joku uusist matkal uupuu niin hän kyl pelasta simmose rauka heti.
Tosiasias hän kääntys heti nurkan takan takasi, ku tiäs et yks toimittaja tule meit lehte haastattelema. 
Siel sauvakävelyl me nähti lehtopöllö pesäki.
Pekka väitti et mää muistuta simmost lintu kovast, en nii viisaurest mut ulkomuarost.
Kävelylenki jälke sit saunas lauteil, oli taas se reissu rankin tyä, maailma parantamine vuorost. Mut kyll seki sujus vanhal rutiinil nii tottuneelt porukalt.
Pari kuntopiiri ja keppijumpa jälkee me suunnistettii kohti Impivaara, siel orotti Vuaren Suski ja syväveren jumppa.  Oli siin naurus pitelemist muil hallis olijoil ku isot miähet meni simmose lötköpötkö kanss ens ympäri halli ja sitt altase.
Kovast epäilti et mahretaks pysy pinnal, mut taas joku sivistyny ties et rasva kellu hyvi, muute ei kuulema öljyvahinkoika lainka huamattas enne ku meri olis öljy täyn.
Tosi oli et kaikk pysys pinnal ja kiva oli muute, mut Suski antos viäl lyhyempi taukoi ku Toni ja sama peli jatkus vesijuaksuski.
Jälkeepäi saunalauteil syntys ajatus siit et mitä jos raskassarja tekis simmose poikakalenteri.
Hyvän pualen olis ainaki se ett mainoksil olis tila.  Betoni sanos et hän vois kyll vettä yläosa paljaks, mut siihe hän pistä raja. Ei sen puole etteik hän uskaltas riisu kaikkiki, mut hän haluu välttä turha kateut.
Pekkaki lupas, et hänki vois esinty häne useimmi käyttämäs kesäasus, sortseis, teepairas ja rilliesiliinas.
Ja jos taiteelisuus vaatii nii kokihatun hän vois pistä viäl päähäns.
Ku oli kerra hyvä alku päästy vesiliikunna saral, nii sitt menti ihanaiste naiste kanss vesijumppa. Pojat sanos jälkeepäi et taas sitä ollaa yht kokemust rikkaampana. Laitosmiähet kyll kattos Betoni, Pekka ja munt jälkeepäi vähä viistost, vere kulutus oli kuulema noussu meirä jumppie aikan iha mahrottomast.
Sitt me suunnistetti Kupittaal urheiluhalli kuntosalil, siäl Betoni pisti rautaa tanko niin paljo ku niit siin lattial oli ja veti kylmiltäs kymmene rinnalveto. Jälkeepäi pukukopis hän pyys huulet sinisen, että auttasko joku hänelt pairan pois päält.
Sit viäl enne joulusauna me suunistettii taas kerra simmose spinninkpyäräily, siin pyäräillä sisäl just niinko Ameriikas ruukata ja tiätys musiiki tahrist. Vaikk kyl Turu talves vois ulkonki pyäräillä, mutt Toni sanos et kyll se o parempi ku pysytä sisäl, nii ei kukka eksy sumus ja tihkusattes.
Joulusaunas me sovitti, et me jatketa entis ahkerammi tätä liikkumis ja kannusteta muitaki äiji mukka tähä touhu.
Ja toivotetaa kaikil ihmisil oike hyvä ja liikunnalist vuott 2007.
Ett simmottos

Salane akentti Niämen Masa

Liikunna suurlähettiläät Pekka ja Betoni ottiva uure alun liikkumisee.

  Julkaistu Turku Liikkeelle lehdessä 2/2007

Liikunnallise jouluaja ja uure vuore jälkee, me kokoonnutti taas yhtee tämä raskaasarja kans.
Ensimmäiseks alotetti perinteisel valehtelutuokiol, mitä kukaki oli muka tehny joulutauo aikan kuntoilu merkeis.
Se nyt tuli heti selväks et ainaki kunto oli kaikil säilyny rauralujan ja joulun oli syöty pelkkä salaatti ja juotu pelkkä kivennäisvett.
Täst syntyski vuare ensmäine väittely, ku Betoni sanos ettei hän usko ett kivennäisveret o kalorittomi, ku kerra kaik jokka niit ostava, ovat lihavi.
Tämmöse hän oli ollu marketis huomaavinas.
Pekka oli taas pannu merkil, et se o sama juttu simmosis hermesetaksis, niitki käyttävä lähes pelkästäs runsasmuotoset.
Vastaväittäjät kinasiva et he kyl o muka nähne laihojenki simmosii käyttävä.
Väittely jäi ratkasemattomaks, ku ei kenelläkä kuulunu yhtä laihaa tuttavapiiri, nii ei voitu asia tarkasta.
Seuraavaks otetti käsittely tipato tammikuu, se torettii heti alku amatööritte puuhasteluks.
”Ensmäiseks”, sanos Betoni, ”siin on niin pal päivi ku kuukaures vaa voi ol”.
Hänen mielestäns helmikuu sopis tipattomaks pal paremmi.
Sen enempä me ei aihese kajottu ku torettii Pekan hianost muatoilemana, ettei se kuulu Raskaansarja toimialueese.
Sitt me lährettii simmosee sairaahoito-opisto jonkimoisiks koekanineiks, mitä nimityst Betoni ei meinannu millä hyväksyy. 
Hän oli omie sanojes mukaa tehny aikapäivä selväks kanitten kanss tämä tyäjao, et hän ei koske kanitte salateihi, ellei kanit syä häne makkaroitas ja juo häne oluitas.
Pekka koitti hänel selittä ettei täsä ol kysymys simmose sorttisist kaniineis, vaan tämä oli ihan vaan simmone sanontatapa.
Oli mite oli, mut jottailai vaihtelu sentäs tuli raskaasseesarjaaki.
Meil tuli nuari tytöi, simmosii vysioterapeuttiopiskelijoi,  jumpaohjaajiks.
Iha mukavii he oliva, mitä nyt komensiva munt koko aja, et pirä se suus kiinni, mut kyl ne se sit lopetti ku kattosiva sen ihan turhaks.
Kyll me alku vähä säälitti tytöi, ku ne koko aja kattos syrän syrjälläns, et kuka meist ensmäiseks saa slaaki ja kuukahtaa.
Ne ei tiennet et me olti oltu Toni ja Suski rääkis ja ajettu simmosil spinnikpyörilki, et kyl kunnos olla, en san mimmoses.
Mut kaikest hualimat, ihan kauhia hyvi reenei ne tytöt veti ku vauhti pääsi.
Siit me annetti heil plus pistei et he sentäs anto meil piäni lepotaukoi, simmost yllellisyyt ei meil ollu kertaaka Toni aikan.
Helmikuu lopul me perustetti oma seuraki, Betoni lupautus sen puheejohtajaks, jos allekirjottanu ruppee rahastohoitajaks.
Pekka kommentois et se o lookist, siin o molemma vira yht epävarmois käsis.
Jäsenistö vaatis heti siel sairaahoito-opisto saunalauteil seurahallitukselt toimenpitei kesälaiskuuren kitkemiseks ja liikunnallisuuren kehittämiseks jäsenistö keskuudes koko suven ajaks.
Siin oikke syrän läikähti ku huamas et kui tosissas nämä raskaasarja kaveri ottava tämä liikunna.
Vaik kyl meil joskus sattuu simmottiski, et meil huumoriki pääse pintaa.
Meit ku jaksaa ain naurattaa ku ne jumpparit siel opistol jaksa ain sano, et veretä vatsa pinkeeks ja tyännetä lantio ete.
Et sillai ja liikunnallist kesä kaikil.

Niäme Masa salane akentti

Liikunna suurlähettiläät Pekka ja Betoni suunnittelee tulevaa.

 Julkaistu Turku Liikkeelle lehdessä 3/2007

Raskassarja kokoontus kevättalvel, missäs muual ku perinteeks muarostuneesti saunas, täl kerta sairaahoito-oppilaitokses,  suunnittelema Peka ja Betoni johrol tulevaa toiminta.
Siin oli erelliskertoihi piän ero tälkerta, et me menti saunoma naistesauna, kaik muut paits yks Koskine. Hän ei kuulema periaattee vuaks ikin kato salasii elämii, eikä käy naiste saunas. Me kunnioitetti häne periaatteitas ja kerrotti hänel jälkenpäi mitä me muut päätetti.
Nii ku yleisest tieros kaikil jo oliki, me perustetti jo talvel oma seura ja laitetti sen nimeks voimistelu- ja urheiluseura Raskassarja. Hiuka se voimistelu siin herätti hilpeyt kavereis, mut muute nimi hyväksytti ilma suurempi purinoit.
Seura hallitus rupes heti toime ja ensmäises kokoukses huomatti alkus et kui pal vaikiampaa se o keksi kaike maailma suunitelmi liikkumise suhte, ku mennä nii sanotust valmise pöytä Toni rääkättäväks.  
Pekka kiitteli kovast hallitukse otet asioihi, vaik häne mukaas heti ensmäine suunnitelma ku tehti, meni tosissas piele.
Meinaa noi kevätkauren päättäjäise.
Betoni koitti siihe puallustel et suunnittelu o ilmoist kii niiku maaviljelys.  Turu seurul ku tavallas perutetti koko kevät ja siirrytti suora takatalvest hellekesä, nii Raskassarjalaise karkas omil mökeilles saunoma ja muistelema mennyt liikunnallist ja vaiherikast kaut.
Ku ei kerra saatu sakki enä koko, nii siin ei sitt auttanu mikä muu, ku lähettä jäsenil viästi ja kehotta heit omaehtose liikkumise suve ajaks. Molemma suurlähettilät sanos et se o liikunna toiseks kaunei lause, meinaa toi omaehtone liikkumine, kaunei o se ku vetäjä sano, et siin oli kaik tälläkerta ja kiitos. 
Kesäkuus Betoni sai miälestäs sarataala irea, hän ilmotti et nyt mennä soutama simmost trakonvenet äijitte kanss ton Aurajokke.
Pekka vähä epäili et mahrutaaks me koko sakki simmosee venese. Ja toisekses jos vene uppo nii mitä sit? Betoni lohrutti ettei mittä hätä, hän oli nähny luettelost et pelastuslaitoski osallistu.
Mää lupasi jättäyty sivu jos tule liika soutaji. Betoni kehuski mua ja sanos et se o oike, ei amerikaska resitentti ja varasimmone men sama lentokonese. Tämä lehre ilmestyes tiäretä jo kui äijätte kävi ja onks yhristyksell uus hallitus vai ei?
Pekka lähti heti ulkomaaleiril harjottelema, hän lähti Enklanti simmosel kanava purjehruksel. Siin tosi liikuta konevoimal, mut Peka muka siin varmast tule tutuks vesielementti. Betoni lupas ahkerast harjotel Kakskerra mökilläs, siin edes ku o tosi vilkas vesiliikenne, mitä hän voi seurata ja otta opikses.
Sit ne suurlähettilät sai tosi hiano irea et järjestetä ens vuan simmone ”Äijitte kova kolmone”, sarjoiks sin tulis äijät, tosi äijät, äijiks ittens tuntevat ja sit simmoset säälisarjat ku kukkakepi, rannakaisla, tuulekaatamat. Siel olis alkuvenytyksen tossunauhoje sitomine, mist varmast tule hiki kaikil ja suht runsas nesteytys.
Betoni ja Pekka näkevä tulevaisuure raskaasarjaosalt oikke valosana. He oli lukenu jostai lääkärilehrest et Suames ylipainoset ihmise senku vaa lisääntyy. Et kyl meijä seural kuulemma jäsenii riittä, ku ne vaa saaraa aktivoitu liikkumisel.
Siin jos jossai onki tekemist, vaik me voira kokemuksest sano, et yhres liikkumine on tosi mukava, kannatta teiränki kokeilla.

Niämen Masa
salane akentti

Syksyne viikko.

  Julkaistu ?? lehdessä ?/200?

Tiistai ehton, simmottos ku ulko satos taas räntä ja oli nii pimeetä ettei kättä näkyny rukkase läpi, me kokonutti Pääskyvuare koulul reenaama.
Iha enste paikal ilmesty Betoni, sit Hyry ja siin samas pj ite.
Siin sit istutti pukukopis koval penkil niinku aikanas koulus. 
Me suunnitelti tulevi tapahtumi ja Betoni sanos et tämmöse herrasmiäslupi täyty ol reenateski siistist pukeutuneit.
”Ei siin missä rääsyis kuljeta ja jumpata”, Betoni sanos painokkaast ja me olti Hyry kanss sama miält.
Sit tuli paikal meijä Ansku-vetäjä ja sanos et kato, kaikk kunna holhoki onki jo tullu paikal.
Ei me siit ittemme otettu, me olla totuttu vuasie varrel simmosee katteelliste suusoitto.
Sit alko äiji keräntymä paikal ja suuri uutine oli porukas et ” kiero” Korpela oli antanu vihroi periks kehityksel ja hommanu itelles sähköposti.
Kännykkä hänel jo oliki ollu pari vuat, ku kaik oli kyllästyny liimama keltasii lapui hänel soittopyynnö merkiks.
Harhauruttii aiheest muistelema aikoi ku kännyköi ei ollu, ei sillo menetetty heti hermoi jollei jottain tavotettu, jätetti soittopyyntö tai koitetti uuresta. Tois se o nykyäs.
”Nyt sitt saara kaikk jäsene kiinni sähkösest”, kiero sanos.
Tämä ilahrutti Pekka kovast, häne miälestäns kaikil kuulu ol ainaki yks ellei useampi tiatokone ja yht täytyis kuulemma viäl raahata mukan koko aja.
Toine ohjaja Sami ilmestys kanss paikal ja ilmotti et tänäpä äijät testata, onks täst reenamisest ollu mittä hyöty. 
Kaikkitten miälest reenamisest oli ollu kauhia hyäty, oltii oltu pari tunti kaks kerta viikos kottoo pois ja tiätyst kaukan jääkaapist.
Ansku tuli pukukopi ovel sanoma, et nyt pojat venyttelemä ja sassii.
Me rynnättii joukol sali ja venyttelemä.
Siin kyl meirä loistavat vetäjät kyl teki virhee, et luatti meihi ja ne pisti lattial patjat ja meni toise päähä sali tekemä niit testei.
Pekka otti kamera esil ja alko räpsii kuvii, mimmottos me reenataa jollei meit koko aja vahrita.
Niit kuvi voi ihail tält meirä sivult. Ja kute huamaatte yks kuva kerto enemmä ku tuhat sana, valitettavast.
Torstain meil muuttu taas kaikki, meil oli taas perinteine vesijumppapäivä, siit ei otettu yhtä kuvaa yhteisel päätöksel, ettei viranomaiset sulje meijä sivustoo, tai jos joku laps näke kuvat nii hän ei ikän enä men uimahalli.
Siin jumpas, vaik se oli täl kerta viimene Anskul ja Samil (Panelia Rocks) niin loppuu saak ne jakso meit rääkätä. Siin juastii ja jumpatti koko tunti.
Ku me lopuks rätti väsynein päästi ylös altaast, he jakoiva meil kaikil simmoset laput mil me saati arvostel tätä heirä vetämä jakso.
Saunas ”kiero” Korpela sanos et jos joku pistää siihe arvostelu jottai nekatiivist Anskust ja Samist, nii joutuu vastama siit hänel henkilökohtasest.
Se oli kyl turha uhomist, kaik me tykättii teist Ansku ja Sami tosi paljo ja jää vähä haikia olo, et kui täst eteepäin? Nyyh!
Se me ainaki tieretää et seuraavil vetäjil on rima aika korkeel.

PJ.